Paljon on tapahtunut siitä, kun viimeks oon tänne kirjotellu. Isoja elämänmuutoksia ja rohkeita päätöksiä. Oon oppinu tässä sen, että elämässä pitää vaan mennä eteenpäin. Joskus se tuntuu mahdottomalta, mut joskus se on tehtävä. Mä päätin, että nyt oli mun vuoro ottaa askel eteenpäin- oikeestaan harppaus.
Meillä alko siis koulusta työharjottelu helmikuun alussa ja pohdin pitkään, mistä hakisin paikkaa, koska kuitenkaan Somerolla ei kovin montaa vaihtoehtoa ole. Päätin hakea paikkaa Pirkkalasta ja sain kuin sainkin täältä harjoittelupaikan. Kämppää ei tarvinnu alkaa metsästämään, koska päätimme poikaystävän kanssa, että saan asua saman katon alla hänen kanssaan.
Kun helmikuu oli lopussa, oli mulla se vika viikko lomaa. Sen vietin Somerolla äidin ja pikkuveljen luona. SIllä viikolla tein ehkä sen vielä suuremman päätöksen. Olin jo aikasemmin keskustellut harjoittelupaikalla mahdollisista kesätöistä ja niitä voi hakea vain Pirkkalan kuntalainen, joten otin tietokoneen ja siirsin kirjani tänne. Eli asun nyt virallisesti poikaystäväni kanssa ja toivon, että kesätyötkin olisi täällä. :)
Mulle todella ison asian tästä tekee se, että onhan se ensinnäkin iso asia muuttaa jonkun kanssa yhteen, mutta mulla jäi Somerolle perhe, sukulaisia, läheisiä, tärkeät ystävät. Lohduttaudun vain ajatuksella siitä, että eiköhän me sieltä Somerolta muuteta kuitenkin joskus pois, kaikki yks kerrallaan. Joku jää sinne, joku muuttaa pois. Tiedän kuitenkin sen, et millon tahansa mä Somerolle meenkin, niin mua aina odotetaan siellä :) <3
Ajat muuttuu, elämä muuttuu, mutta niin sen vaan pitääkin olla. Oon tällä hetkellä onnellinen, onnellisempi ku aikoihin. Joskus vaan pitää sanoo itelleen, että Be Brave ! :)
I-M
