Moikka!
Rakas ihana tätini haastoi mut omassa blogissaan vastailemaan hänen tekemiin kysymyksiinsä... No onhan tää nyt pakko tehä! Eli ei muuta kun alotetaan!
1. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
Jaa-a. Muistan muutamiakin asioita, mutta pakko mainitaniistä nyt ehkä se paras ja hauskin. Muistan TODELLA hämärästi, että isäni joskus, kun asuttiin vielä omakotitalossa, puhalsi aika komeenkin purkkaallon, joka sitten lopulta lävähti hänen naamaansa. Muistan, kun hän siellä vessassa peilin edessä repi sitä irti kasvoistaan pala palalta :D
2. Oletko koskaan käynyt tai haluaisitko käydä ennustajalla? Miksi kävit/kävisit/et kävisi?
En oo kyllä koskaan käynyt, enkä varmaan tuu käymäänkään. En väitä, ettenkö uskois noihin ennustusjuttuihin, päinvastoin. Uskon liikaa ja jos ennustaja sanoiskin jotain ikävää, niin tulisin miettimään sitä hyvin hyvin pitkään.
3. Mikä on mieleenpainuvin saamasi lahja?
Niin no... Näitäkin on muutamia, mutta kun täytin 18-vuotta, sain lahjaksi mm. matkan jenkkeihin, joka on aika iso juttu mulle :) Se nyt tulee ekana mieleen tähän kohtaan!
4. Mikä on suosikkivuodenaikasi ja miksi?
KESÄ, KESÄ, KESÄ JA KESÄ! On lämmin, kaikki on vihreetä, luonto on heränny eloon, tuoksut, äänet, KAIKKI! Mun mielestä vois aina olla kesä! :D
5. Mitä kirjaa luet parhaillaan ja mitä mieltä olet siitä?
Luen kirjaa nimeltä Kirjeitä Tiinalle. Osuvaan paikkaan vastailen näihin kysymyksiin, sillä en oikeestaan koskaan lue kirjoja... Oon huono siinä hommassa. Nyt kuitenkin tää mun nykynen kirja on ollu yllättävän mielenkiintonen ja oon suorastaan ahminu sitä. :D
6. Millainen on eniten käyttämäsi vaatekappale?
Hmm, veikkaampa että juoksuhousut on ne tän hetken juttu, koska koulussa en oikeestaan muissa kuljekkaan. Ne on niin mukavat jalassa ja niillä on helppo olla ja liikkua! :)
7. Mikä on mielestäsi kaikkein ärsyttävin kotityö ja miksi?
Kaikki... Vihaan siivoomista ja tavaroiden järjestelyä. Pölyjen pyyhintä ja imurointi ja lattioiden pesu.. HYI! Siihen nähden että vihaan siivoomista, siivoon kyllä itseasiassa yllättävn usein... Jos yks kotihomma pitää nyt tähän kuiteski valita, niin sanotaan, että tiskien laitto.
8. Mikä on mielestäsi vähiten ärayttävä kotityö?
No hemmetti... Sanotaan vaikka sit että roskien vienti ulos!
9. Millaista unta muistat viimeksi nähneesi?
Itseasiassa näin viimeks painajaista. Olin jossain talon rappukäytävässä ja mua jahtas joku ihme äijä joku ase kädessä. Juoksin sitä pakoon rappuja ylöspäin, mut ne raput ei loppunu ollenkaan. Ne vaan jatku ja jatku ja ajattelin siinä unessa koko ajan, et sitku pääsen tonne ylös, niin en tuu pääsemään enää alas millään. Jossain kohtia sitten heräsin... :D
10. Mikä on omasta mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
Sanoisimpa sosiaalisuus! Tuun hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja oon sellanen höpöttäjä, että mun kanssa ei tarvii miettiä saako keskustelua aikaseks :D
11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa maailmassa, mitä kysyisit ja keneltä?
No johan on vaikee tämäkin... Tuota noin. Haluisin varmaankin kysellä joltain tiedemieheltä kaikkee mielenkiintosta esim. avaruudesta :D Olis kiva tietää et päättyykö avaruus ja jos päättyy ni mihin!
Jees, siinä olis nyt vastaukset tädille! En ite haasta ketään, joten oon oikee tylsimys. :)
Mun matka jatkuu nyt junalla Tampereelta Helsinkiin ja sieltä Lohjalle kouluun! Ei mulla muuta!
I-M
maanantai 28. syyskuuta 2015
perjantai 7. elokuuta 2015
DBTL 2015
Moikka!
Oon ihan vähän myöhässä kirjottamassa DBTL-tekstiä (DBTL = Down By The Laituri)... Joka tapauksessa haluan sen kirjottaa!
Tiistaina 28.7. oli siis DBTL:n alotuspäivä ja sinne meillä oli jo etukäteen ostetut liput. Aurinko paisto ja lämpötilakin oli meijän puolella, kun lähdettiin mun töiden jälkeen ajelemaan Turkuun.
Mulla oli tosiaan ihan normi lippu sinne alueelle, ja menin sisään alaikästen portista, josta pääsi alaikäåsille rajatulle alueelle, joka oli muuten ihan lavan edessä... Harmi... ;) Äitillä ja hänen ystävillä olikin VIP-liput, joihin kuulu myös ruokailu. Kun saatiin auto parkkiin, suunnattiin siis syömään. Koska ruokailu oli vain VIP-lip0un omistaville, jouduin ite maksamaan pienen summan saadakseni ruokaa (kuten yleensäkin ravintoloissa...).
Vatsat täynnä suunnattiin sitten kohti sisäänpääsyä ja mä menin yksin sitten omalle alueelleni, kun nää toiset meni sinne omalleen. Jo sen verran paljon on saksassa tulluj pyörittyä, että on saanut paljon uusia ystäviä. Ei tarvinnu kävellä kun lavan edustalle, niin oli jo paljon tuttuja naamoja.
Me mentiin sen verran myöhään, et jäljellä oli enää kaks esiintyjää. No, niitä me oikeestaan mentiinki katsomaan: My First Band & Sunrise Avenue. :) Kummankin bändin keikka oli aivan mahtava!
Oli niin ihana nähä taas My Firts Band! :) Sen jälkeen alko odotus... Ja tuntu silt että se vaan jatku, ja jatku, ja jatku... Mut sitten! Show räjähti käyntii ja kirjaimellisesti odotus palkitiin!
Ihan mahtvaa reissu tuli taas tehtyä! Kiitos äidin, joka aina "raahaa" mut kattoo jotain "tylsää" Sunris Avenueta... Ihan huikee bändi! Kiitos!
I-M
Oon ihan vähän myöhässä kirjottamassa DBTL-tekstiä (DBTL = Down By The Laituri)... Joka tapauksessa haluan sen kirjottaa!
Tiistaina 28.7. oli siis DBTL:n alotuspäivä ja sinne meillä oli jo etukäteen ostetut liput. Aurinko paisto ja lämpötilakin oli meijän puolella, kun lähdettiin mun töiden jälkeen ajelemaan Turkuun.
Mulla oli tosiaan ihan normi lippu sinne alueelle, ja menin sisään alaikästen portista, josta pääsi alaikäåsille rajatulle alueelle, joka oli muuten ihan lavan edessä... Harmi... ;) Äitillä ja hänen ystävillä olikin VIP-liput, joihin kuulu myös ruokailu. Kun saatiin auto parkkiin, suunnattiin siis syömään. Koska ruokailu oli vain VIP-lip0un omistaville, jouduin ite maksamaan pienen summan saadakseni ruokaa (kuten yleensäkin ravintoloissa...).
Vatsat täynnä suunnattiin sitten kohti sisäänpääsyä ja mä menin yksin sitten omalle alueelleni, kun nää toiset meni sinne omalleen. Jo sen verran paljon on saksassa tulluj pyörittyä, että on saanut paljon uusia ystäviä. Ei tarvinnu kävellä kun lavan edustalle, niin oli jo paljon tuttuja naamoja.
Me mentiin sen verran myöhään, et jäljellä oli enää kaks esiintyjää. No, niitä me oikeestaan mentiinki katsomaan: My First Band & Sunrise Avenue. :) Kummankin bändin keikka oli aivan mahtava!
Oli niin ihana nähä taas My Firts Band! :) Sen jälkeen alko odotus... Ja tuntu silt että se vaan jatku, ja jatku, ja jatku... Mut sitten! Show räjähti käyntii ja kirjaimellisesti odotus palkitiin!
torstai 30. heinäkuuta 2015
little fighter
Heippa!
Siitä asti, kun tän blogin tein, oon yrittäny miettiä sopivaa nimeä tälle blogille. Ehkä se olis pitäny olla jo valmiina, kun tämän tein, mut mulla ei ollu mitään ideaa. Oon vaihdellu nimeä ja ulkoasua ja miettiny, mikä olis mun näkönen blogi.
Oon käyny läpi mielessä vaikka mitä ja miettiny taas vaikeimman kautta. Mikä kertois musta jotain, muttei liikaa? Mikä olis lyhyt, mutta kaunis? Suomeksi vai englanniksi? No, vastaus oli ollu mun nenän edessä koko ajan :)
Tällanen lyhyt kertomus vaan, miks mun blogin nimi on vaihtunu ainakin tuhat kertaa tässä lhiakoina, mutta eiköhän tää nyt oo ja pysy! :)
I-M
Siitä asti, kun tän blogin tein, oon yrittäny miettiä sopivaa nimeä tälle blogille. Ehkä se olis pitäny olla jo valmiina, kun tämän tein, mut mulla ei ollu mitään ideaa. Oon vaihdellu nimeä ja ulkoasua ja miettiny, mikä olis mun näkönen blogi.
Oon käyny läpi mielessä vaikka mitä ja miettiny taas vaikeimman kautta. Mikä kertois musta jotain, muttei liikaa? Mikä olis lyhyt, mutta kaunis? Suomeksi vai englanniksi? No, vastaus oli ollu mun nenän edessä koko ajan :)
Tällanen lyhyt kertomus vaan, miks mun blogin nimi on vaihtunu ainakin tuhat kertaa tässä lhiakoina, mutta eiköhän tää nyt oo ja pysy! :)
I-M
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Great moments
Hei taas!
Olin tossa viikko siitten viettämässä ihanaa viikonloppua Berliinissä äidin kanssa. Lähdettiin sinne perjantaina aamulla. Lento lähti klo. 6.40.... Kun päästiin perille ja astuttiin lentokoneesta ulos, oliki vähän lämpimämpi, kun Helsingissä. Aurinko oli noussu ja lämpöasteita n. +25 :D
Vietiin Berlinissä matkatavarat hotellin laukkusäilytykseen ja lähettiin aamukahville starbucksiin :) Siitä jatkettiin kävellen johonkin suuntaan, ja katseltiin vaan paikkoja. Käytiin mm. Holokausti-muistomerkillä.
Kulutettiin päivää siinä ja kun kello lähen kahta, mentiin me hotelliin kirjautumaan sisälle ja vietiin laukut huoneeseen. Pieni ehostautuminen siellä, ja matka jatku vielä vähän shoppailemaan ! :) Kaikkea kivaa tarttu matkaan sieltäkin.
Meijän reissun pääasiallinen tarkotushan oli lauantaina mennä katsomaan Sunrise Avenueta, ja jonottaa siellä koko perjantain ja lauantain välinen yö, mutta koska meillä sentään oli sen verran järkee päässä, niin todettiin ettei tuhlata näin hienoja päiviä jonottamiseen ja ihanaa hotellihuoneen suihkua ja sänkyä siihen, että nukuttais porttien takana, joten päätettiin antaa olla ja mennä jonoon lauantaina päivällä.
Kello 12 mentiin siis jonoon, hyvin nukuttu yö takana ja ihana hotellin aamupala syötynä. Ajateltiin, et tyydytään niihin paikkoihin mitkä saadaan. :) Päivä kulu siellä ihan mukavasti, paljon jo ennestään tuttuja saksalaisia faneja, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Illemmalla portit aukes, ja päästiin tosi hyville paikoille ! Niila alotti illan ihanilla biiseillään. Siitä jatkoi carpark north ja sen jälkeen lavan valtas SUNRISE AVENUE!! Loistava keikka! Kyllä ne miehet vaan osaa soitaa ja laulaa. :)
Siitä konsertin jälkeen hyvillä mielin juomatiskin kautta junalla hotelliin!
I-M
Olin tossa viikko siitten viettämässä ihanaa viikonloppua Berliinissä äidin kanssa. Lähdettiin sinne perjantaina aamulla. Lento lähti klo. 6.40.... Kun päästiin perille ja astuttiin lentokoneesta ulos, oliki vähän lämpimämpi, kun Helsingissä. Aurinko oli noussu ja lämpöasteita n. +25 :D
Tunsi itsensä aika pieneks...
Kulutettiin päivää siinä ja kun kello lähen kahta, mentiin me hotelliin kirjautumaan sisälle ja vietiin laukut huoneeseen. Pieni ehostautuminen siellä, ja matka jatku vielä vähän shoppailemaan ! :) Kaikkea kivaa tarttu matkaan sieltäkin.
Meijän reissun pääasiallinen tarkotushan oli lauantaina mennä katsomaan Sunrise Avenueta, ja jonottaa siellä koko perjantain ja lauantain välinen yö, mutta koska meillä sentään oli sen verran järkee päässä, niin todettiin ettei tuhlata näin hienoja päiviä jonottamiseen ja ihanaa hotellihuoneen suihkua ja sänkyä siihen, että nukuttais porttien takana, joten päätettiin antaa olla ja mennä jonoon lauantaina päivällä.
Kello 12 mentiin siis jonoon, hyvin nukuttu yö takana ja ihana hotellin aamupala syötynä. Ajateltiin, et tyydytään niihin paikkoihin mitkä saadaan. :) Päivä kulu siellä ihan mukavasti, paljon jo ennestään tuttuja saksalaisia faneja, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Illemmalla portit aukes, ja päästiin tosi hyville paikoille ! Niila alotti illan ihanilla biiseillään. Siitä jatkoi carpark north ja sen jälkeen lavan valtas SUNRISE AVENUE!! Loistava keikka! Kyllä ne miehet vaan osaa soitaa ja laulaa. :)
Siitä konsertin jälkeen hyvillä mielin juomatiskin kautta junalla hotelliin!
Sunnuntaina me sit vaan taas kuljeskeltiin pitkin katuja ja käytiin yhdessä suuressa kirkossa yms. Treffattiin ensin aamupäivällä näitä saksalaisia, ja juteltiin hetki niiden kanssa. Sunnuntaina tavattiin myös Satu ja Henri... Berliiniin asti pitää lähtee, et näkee niitäki, tai toisinpäin. ;)
Sunnuntai-iltana sitten lento takas Helsinkiin ja sieltä vielä matka kotiin. Ihana lomareissu takana kera äidin ja ihanien saksalaisten ihmisten! :)
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Ihanien ihmisten viikonloppu!
Moikka!
Viime viikonloppuna oli jo legendaariseksi muodostunut Suviheinäturnaus Somerolla. Olihan sinne ihan pakko mennä! Oli ihana nähdä kavereita, vaikka ihan kaikkia en nähnytkään. Ilmakin suosi meitä :)
Meidän oli ensin tarkotus mennä Ruissiin, mut koska ollaan köyhiä opiskelijoita (ja ehkä vähän saamattomiakin) niin ei me sitten koskaan niitä lippuja saatu ostettua. No, oli meillä kyllä täällä Somerollakin ihan mukavaa!
Perjantaina siis oltiin urheilukentällä katsomassa niitä jalkapallopelejä. Toki siinä piti käydä vähän vaihtamassa vaatetta, ja syömässä välissä. Kaiken kaikkiaan mukava ilta! :)
Lauantaina olinkin töissä. Menin aamulla ja pääsin siinä kolmen aikaan. Mun alkuperänen suunnitelma oli viettää aikaa Paulin kanssa, mutta.... nooh. Me lähettiinkin mun kavereiden kanssa viettämään aikaa, ja se illan vietto venykin sinne vähän sunnuntain puolelle. Oli kyllä jälleen tosi mukavaa. Sunnuntaina mulla olikin vapaapäivä ja päätin ottaa rennosti ja viettää aikaa Paulin kanssa. Käytiin pikaseen myös mummia ja pappaa moikkaamassa, mutta tultiin kuitenkin tekemään ruokaa tähän meille. Pauli lähti illalla ja mä jatkoin edelleen laiskottelua :D
Maanantai jatku myös vapaapäivällä ja mulla oli ideana pestä matot (hyi!), mutta koska tiistaiks oli luvattu sadetta, niin en voinu niitä pestä! No, yritin siivoilla vähän muuten, mutta jälleen ihana Janina pelasti mut tulemalla kylään ja piti mulle seuraa! :) Lähettiin siitä pikkuveljen kanssa jälleen mummile ja papalle ja vähän jumituttiin sinne! Pienen treenin ehdin myös maanantaina onneks tekemään! :)
Ihanan viikonlopun jälkeen on hyvä alottaa uus työviikko :) !!
I-M
Viime viikonloppuna oli jo legendaariseksi muodostunut Suviheinäturnaus Somerolla. Olihan sinne ihan pakko mennä! Oli ihana nähdä kavereita, vaikka ihan kaikkia en nähnytkään. Ilmakin suosi meitä :)
Meidän oli ensin tarkotus mennä Ruissiin, mut koska ollaan köyhiä opiskelijoita (ja ehkä vähän saamattomiakin) niin ei me sitten koskaan niitä lippuja saatu ostettua. No, oli meillä kyllä täällä Somerollakin ihan mukavaa!
Perjantaina siis oltiin urheilukentällä katsomassa niitä jalkapallopelejä. Toki siinä piti käydä vähän vaihtamassa vaatetta, ja syömässä välissä. Kaiken kaikkiaan mukava ilta! :)
Lauantaina olinkin töissä. Menin aamulla ja pääsin siinä kolmen aikaan. Mun alkuperänen suunnitelma oli viettää aikaa Paulin kanssa, mutta.... nooh. Me lähettiinkin mun kavereiden kanssa viettämään aikaa, ja se illan vietto venykin sinne vähän sunnuntain puolelle. Oli kyllä jälleen tosi mukavaa. Sunnuntaina mulla olikin vapaapäivä ja päätin ottaa rennosti ja viettää aikaa Paulin kanssa. Käytiin pikaseen myös mummia ja pappaa moikkaamassa, mutta tultiin kuitenkin tekemään ruokaa tähän meille. Pauli lähti illalla ja mä jatkoin edelleen laiskottelua :D
Ihanan viikonlopun jälkeen on hyvä alottaa uus työviikko :) !!
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Turvassa sun iholla
Moikka!
Paljon on tapahtunut siitä, kun viimeks oon tänne kirjotellu. Isoja elämänmuutoksia ja rohkeita päätöksiä. Oon oppinu tässä sen, että elämässä pitää vaan mennä eteenpäin. Joskus se tuntuu mahdottomalta, mut joskus se on tehtävä. Mä päätin, että nyt oli mun vuoro ottaa askel eteenpäin- oikeestaan harppaus.
Meillä alko siis koulusta työharjottelu helmikuun alussa ja pohdin pitkään, mistä hakisin paikkaa, koska kuitenkaan Somerolla ei kovin montaa vaihtoehtoa ole. Päätin hakea paikkaa Pirkkalasta ja sain kuin sainkin täältä harjoittelupaikan. Kämppää ei tarvinnu alkaa metsästämään, koska päätimme poikaystävän kanssa, että saan asua saman katon alla hänen kanssaan.
Kun helmikuu oli lopussa, oli mulla se vika viikko lomaa. Sen vietin Somerolla äidin ja pikkuveljen luona. SIllä viikolla tein ehkä sen vielä suuremman päätöksen. Olin jo aikasemmin keskustellut harjoittelupaikalla mahdollisista kesätöistä ja niitä voi hakea vain Pirkkalan kuntalainen, joten otin tietokoneen ja siirsin kirjani tänne. Eli asun nyt virallisesti poikaystäväni kanssa ja toivon, että kesätyötkin olisi täällä. :)
Mulle todella ison asian tästä tekee se, että onhan se ensinnäkin iso asia muuttaa jonkun kanssa yhteen, mutta mulla jäi Somerolle perhe, sukulaisia, läheisiä, tärkeät ystävät. Lohduttaudun vain ajatuksella siitä, että eiköhän me sieltä Somerolta muuteta kuitenkin joskus pois, kaikki yks kerrallaan. Joku jää sinne, joku muuttaa pois. Tiedän kuitenkin sen, et millon tahansa mä Somerolle meenkin, niin mua aina odotetaan siellä :) <3
Ajat muuttuu, elämä muuttuu, mutta niin sen vaan pitääkin olla. Oon tällä hetkellä onnellinen, onnellisempi ku aikoihin. Joskus vaan pitää sanoo itelleen, että Be Brave ! :)
I-M
Paljon on tapahtunut siitä, kun viimeks oon tänne kirjotellu. Isoja elämänmuutoksia ja rohkeita päätöksiä. Oon oppinu tässä sen, että elämässä pitää vaan mennä eteenpäin. Joskus se tuntuu mahdottomalta, mut joskus se on tehtävä. Mä päätin, että nyt oli mun vuoro ottaa askel eteenpäin- oikeestaan harppaus.
Meillä alko siis koulusta työharjottelu helmikuun alussa ja pohdin pitkään, mistä hakisin paikkaa, koska kuitenkaan Somerolla ei kovin montaa vaihtoehtoa ole. Päätin hakea paikkaa Pirkkalasta ja sain kuin sainkin täältä harjoittelupaikan. Kämppää ei tarvinnu alkaa metsästämään, koska päätimme poikaystävän kanssa, että saan asua saman katon alla hänen kanssaan.
Kun helmikuu oli lopussa, oli mulla se vika viikko lomaa. Sen vietin Somerolla äidin ja pikkuveljen luona. SIllä viikolla tein ehkä sen vielä suuremman päätöksen. Olin jo aikasemmin keskustellut harjoittelupaikalla mahdollisista kesätöistä ja niitä voi hakea vain Pirkkalan kuntalainen, joten otin tietokoneen ja siirsin kirjani tänne. Eli asun nyt virallisesti poikaystäväni kanssa ja toivon, että kesätyötkin olisi täällä. :)
Mulle todella ison asian tästä tekee se, että onhan se ensinnäkin iso asia muuttaa jonkun kanssa yhteen, mutta mulla jäi Somerolle perhe, sukulaisia, läheisiä, tärkeät ystävät. Lohduttaudun vain ajatuksella siitä, että eiköhän me sieltä Somerolta muuteta kuitenkin joskus pois, kaikki yks kerrallaan. Joku jää sinne, joku muuttaa pois. Tiedän kuitenkin sen, et millon tahansa mä Somerolle meenkin, niin mua aina odotetaan siellä :) <3
Ajat muuttuu, elämä muuttuu, mutta niin sen vaan pitääkin olla. Oon tällä hetkellä onnellinen, onnellisempi ku aikoihin. Joskus vaan pitää sanoo itelleen, että Be Brave ! :)
I-M
lauantai 17. tammikuuta 2015
Vihaajat vihaa, välittäjät välittää
Hei.
Oon törmänny useaan otteeseen sellaseen ilmiöön, joka aina uudestaan ja uudestaan ihmetyttää mua. Vihaaminen. Myönnän, olen itsekin sortunut sellaiseen, mutta ikinä en ole sitä minnekkään sosiaaliseen mediaan kirjoittanut julkisesti kaikkien nähtäviin. Siellä siis, nimenomaan sosiaalisessa mediassa, olen tähän vihaamiseen törmännyt. Ja monesti.
Yksi ehkä eniten minua ihmetyttäneistä asioista on se, että joku artisti, näyttelijä tai ylipäätään julkisuuden henkilö kirjoittaa jotakin sosiaaliseen median, kuten facebookkiin, on siellä satoja ihmisiä kommentoimassa, kuinka naurettava julkaisu on. Olen miettinyt monesti mielessäni, miksi ihmeessä ihmiset edes vaivautuvat lukemaan näitä kyseisiä julkaisuja, jos heitä ei kerran "kiinnosta"? Ja miksi ihmeessä pitää vielä kommentoida oma mielipide, jos ei kiinnosta? En vaan ymmärrä.
Toivoisin, ettei kaikkeen tarvitse ottaa kantaa, eikä kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Tuskin kukaan näistä julkisuuden henkilöistä lukee kommenteja ja jos lukeekin, niin kukaan heistä tuskin välittää. Mutta olen nähnyt myös vierestä, kuinka paljon nuo kommentit voivat loukata jonkun julkisuuden henkilön faneja ja pahimmassa tapauksessa, faneista on tullut "vihaajia" ainoastaan muiden painostuksesta.
Mä arvostan sitä, kuinka ihmiset uskaltavat olla sellaisia kuin ovat, ja miten ihaillaan ja arvostetaan eri julkisuuden henkilöitä ja toivoisin, ettei kenenkään tarvitse luopua siitä muiden kommenttien takia.
"Oot nolo, ku fanita Justin Bieberiä!" Tämän lauseen oon kuullu monesti... Miten voi olla noloa, jos tykkään siitä musiikista? Miten voi olla noloa kuunnella artistia, josta joku muu ei tykkää? Mitä noloa on käydä artistin keikoilla, josta joku muu ei tykkää? "Oot ihan idiootti, ku meet Cheekin stadionkeikoille, molemmille". Miksi?
En itse aio ikinä luopua musiikista, jota rakastan. Musiikista, joka on auttanu mua monessa tilanteessa. Musiikista, joka vaan kuulostaa mun korvaan ihan älyttömän hyvältä. Mutta, jos en pidä jostain artistista, saatan sen sanoa ääneen kavereilleni, mutta en IKINÄ kirjoita sitä julkiseen levitykseen. Itselläni on monia artisteja, joista en pidä. En vaan kirjoita sitä minnekään.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja jokaisella on oikeus ilmaista se, mutta onko se pakko ilmaista aina mahdollisimman negatiivisimpaan sävyyn? Voisiko sen vaikka kirjoittaa päiväkirjaan, vai onko se aina pakko kirjoittaa kaikkien nähtäviksi? Tähän kysymykseen en varmasti koskaan tuu saamaan vastausta, eikä tää asia tuu koskaan muuttumaan. Tiedän sen.
I-M
Oon törmänny useaan otteeseen sellaseen ilmiöön, joka aina uudestaan ja uudestaan ihmetyttää mua. Vihaaminen. Myönnän, olen itsekin sortunut sellaiseen, mutta ikinä en ole sitä minnekkään sosiaaliseen mediaan kirjoittanut julkisesti kaikkien nähtäviin. Siellä siis, nimenomaan sosiaalisessa mediassa, olen tähän vihaamiseen törmännyt. Ja monesti.
Yksi ehkä eniten minua ihmetyttäneistä asioista on se, että joku artisti, näyttelijä tai ylipäätään julkisuuden henkilö kirjoittaa jotakin sosiaaliseen median, kuten facebookkiin, on siellä satoja ihmisiä kommentoimassa, kuinka naurettava julkaisu on. Olen miettinyt monesti mielessäni, miksi ihmeessä ihmiset edes vaivautuvat lukemaan näitä kyseisiä julkaisuja, jos heitä ei kerran "kiinnosta"? Ja miksi ihmeessä pitää vielä kommentoida oma mielipide, jos ei kiinnosta? En vaan ymmärrä.
Toivoisin, ettei kaikkeen tarvitse ottaa kantaa, eikä kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Tuskin kukaan näistä julkisuuden henkilöistä lukee kommenteja ja jos lukeekin, niin kukaan heistä tuskin välittää. Mutta olen nähnyt myös vierestä, kuinka paljon nuo kommentit voivat loukata jonkun julkisuuden henkilön faneja ja pahimmassa tapauksessa, faneista on tullut "vihaajia" ainoastaan muiden painostuksesta.
Mä arvostan sitä, kuinka ihmiset uskaltavat olla sellaisia kuin ovat, ja miten ihaillaan ja arvostetaan eri julkisuuden henkilöitä ja toivoisin, ettei kenenkään tarvitse luopua siitä muiden kommenttien takia.
"Oot nolo, ku fanita Justin Bieberiä!" Tämän lauseen oon kuullu monesti... Miten voi olla noloa, jos tykkään siitä musiikista? Miten voi olla noloa kuunnella artistia, josta joku muu ei tykkää? Mitä noloa on käydä artistin keikoilla, josta joku muu ei tykkää? "Oot ihan idiootti, ku meet Cheekin stadionkeikoille, molemmille". Miksi?
En itse aio ikinä luopua musiikista, jota rakastan. Musiikista, joka on auttanu mua monessa tilanteessa. Musiikista, joka vaan kuulostaa mun korvaan ihan älyttömän hyvältä. Mutta, jos en pidä jostain artistista, saatan sen sanoa ääneen kavereilleni, mutta en IKINÄ kirjoita sitä julkiseen levitykseen. Itselläni on monia artisteja, joista en pidä. En vaan kirjoita sitä minnekään.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja jokaisella on oikeus ilmaista se, mutta onko se pakko ilmaista aina mahdollisimman negatiivisimpaan sävyyn? Voisiko sen vaikka kirjoittaa päiväkirjaan, vai onko se aina pakko kirjoittaa kaikkien nähtäviksi? Tähän kysymykseen en varmasti koskaan tuu saamaan vastausta, eikä tää asia tuu koskaan muuttumaan. Tiedän sen.
I-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)