Vaikee torstai ...

Taas jäi torstain teksti pois. Mut nyt siihen on mun mielestä ihan hyvä syy. En yleensä puhu tällasista asioista näin julkisesti, mutta nyt must tuntuu et voin sen tehdä.

Uskon et jokasella tulee sillon tällön huonoja päiviä. Päiviä, ku mikään ei kiinnosta ja mitään ei huvittais tehdä. Toisilla ne menee ohi tunneissa, toisilla vuorokausissa, joillan kestää jopa viikko.

Mulla oli keskiviikkona ja torstaina tosi vaikeet päivät. Olin henkisesti vaan tosi rikki. Mua otti kaikki päähän, väsytti, en jaksanu tehä mitään. En keskiviikkona siis jaksanu kirjottaa torstain tekstiä valmiiks. Torstaina sama olotila jatku, ja mulle oli jo iso asia se, että menin töihin. Töissä saan kuitenkin ajatukset aina muualle ja keskityttyä satasella siihen, mitä teen. Tykkään myös mun työstä tosi paljon, joten sinne on sen takia aina helpompaa mennä.

Kun mulla on tollasia päiviä, oon tosi epäsosiaalinen. En jaksa alkaa keskustelemaan kenenkään kanssa ja oon mielummin yksin. Oon yleensä kiukkunen ja vihanenki jopa. Jos joku soittaa, vastaan kyllä, mutta oon pääasiassa hiljaa ja lauseet on tosi lyhyitä. Joskus en vastaa ollenkaan. Saatan myös itkeskellä pitkin päivää, mutta oon jo tottunu siihen. Iltaa kohden olo aina vähän paranee, ja sillon mulle on tärkeetä saada jutella jollekkin tai olla jonkun kanssa.

Oon ite tosi tottunu näihin tällasiin päiviin, ja mulla on ollu niitä jo monen vuoden ajan. Oon oppinu sen, että kun aamulla huomaan et nyt on paha päivä, annan itelleni armollisesti aikaa. Annan itelleni sen anteeks, etten nyt heti aamusta jaksa hymyillä ja olla koko ajan menossa. Koen, että välillä on ihan ok antaa itelleen aikaa ja vaan olla niiden ajatusten kanssa. Ne menee kuitenki ohi ajan kanssa. Esimerkiks tänään on jo parempi olo, vaikka jotkut asiat saattaa veilä painaa mieltä. Helpotti tosi paljon, ku pääsi treenaamaan ja näkemään ystäviä.

Saan olla jälleen kerran kiitollinen ihmisistä, jotka on mun ympärillä. Mun perhe jaksaa aina tukee mua ja kuunella mua, eikä kukaan tuomitse mua mistään. Mulla on myös ihania  ystäviä, jotka jaksaa ymmärtää mua ja olla mun kanssa niinäkin päivinä, kun en oo ihan sitä parasta seuraa. Kiitos teille ihan jokaselle, että ootte pysyny mun matkassa mukana! 💖👭👫

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-  I-M

KIITOS MUMMO !!

2.4.2017 pääsin kokemaan jotain, mistä oon vaan unelmoinu. Mun mummo nimittäin vei mut kattomaan taitoluistelun mm-kisojen loppunäytöstä. Taitoluistelu on aina ollu sellanen laji, jota oon katellu ja seuraillu just mummon kanssa ja sillon tällön yksinkin. Mummo on aina muistuttanu mulle koska tulee telkkarista mikäkin kisa ja jos en oo ite ehtiny seurata, mummo on pitäny mut ajantasalla miten mm meidän lemppari on pärjänny missäkin kisassa. Taitoluistelu on niin kaunis laji ja sen kokeminen livenä on ihan uskomatonta.

Menin jo edellisenä iltana mummolle ja vaarille yöksi ja seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan Helsinkiin. Matka oli todella mukava, ja päästiin vähän juttelemaan mummon kanssa ihan kahdestaan. Sellaset juttuhetket tekee joskus ihan super hyvää. Varsinkin jos saat puhua ihmiselle, johon voit luottaa tilanteessa kun tilanteessa. No päästiin perille, auto Hartwall areenan parkkiin ja jonon kautta sisälle. Nähtiin siellä jopa tuttujakin.
Esitys alko ajallaan ja se oli niin upee. Sanat ei ees riitä kuvailemaan. Koko shown aikana kävin tunteita läpi ihan älyttömän määrän. Nautin niin paljon koko hommasta! Muutama kyynelki tais siinä silmäkulmasta tipahtaa…  Kuvat ei todellakaan kerro oikeestaan mitään, mutta tässä silti muutama otos reissusta!

Tuun olee ikuisesti kiitollinen mummolle tästä reissusta ja kokemuksesta! Tää oli ihan uskomatonta! KIITOS MUMMO!!!💖💋

Vielä yks juttu! Jos oot tykänny lukee mun blogia, niin olisin hirmu kiitollinen, jos laittaisit blogiani jakoon eteenpäin, jotta myös sun kaverit vois lueskella mun lemppari vaatteista yms. Kiitos jo etukäteen! Ootte ihania ja oon kiitollinen teille kaikille, jotka jaksatte aina lukea mun blogia! 💜

- I-M