Ystäville

Moikka.

Harvoin tulee ajatelleeksi, et mitä kaikkea meillä oikeesti on. Harvoin sitä miettii, et oikeesti pienet asiat, joita ei aina huomaa, onkin todellisuudessa isoja. Etenkin haluan nyt miettiä kavereita ja ystäviä. Nehän on arjessa mukana koko ajan. Koulussa ja viikoloppuisin. Ne parhaat kaverit on aina kaikessa hauskassa mukana. Sehän on ihan itsestäänselvää. No, kaikille ne ystävät ei oo ihan niin itsestäänselviä... Ilman mun ystäviä tää elämä olis tosi harmaata. Mulle ainakin ystävät antaa voimaa ja tukea. Ne on aina puhelinsoiton päässä, ja auttaa ja tukee sillon ku tarvitaan. Uskon myös, että ne parhaat pysyy läpi elämän. Riidat kuuluu asiaan ja ne vaan vahvistaa ystävyyttä.

Mulla itellä on pari ystävää jotka oon tuntenu aina. Kirjaimellisesti aina. Tutustuin yhteen parhaista ystävistäni jo ennen, kuin osasin puhua. Siitä asti ollaan tunnettu. Välillä on tullu riitoja ja erimielisyyksiä, mut niistä ollaan selvitty ja uskon, et selvitään vastedeskin. Tosi ystävyys kestää, jos sitä muistaa hoitaa ja vaalia. En ikinä luopuis mun ystävistä, vaikka mikä olis.

Kun ysin jälkeen porukka hajos, kun lähdettiin opisekelemaan, pelkäsin ihan todella jääväni ulkopuolelle. Pelkäsin, etten enää viikonloppuisinkaan kuuluis porukkaan. Mutta, pelkäsin ihan turhaan. Yläasteen ystävät, se porukka, joka meistö muodostui, se on pysyny kasassa. Oon tosi onnellinen, että vaikka opiskelenkin kauempana, mut otetaan silti porukkaan mukaan ja musta välitetään.

Tottakai opiskellessa muualla on saanu paljon myös uusia ystäviä. Meistä on kisakalliossa muodostunu yksi iso perhe ja se on mahtavaa. Oon lyhyessä ajassa tutustunu niin uskomattomiin ihmisiin ja saanu tosi monta uutta hyvää ihanaa ystävää sieltä. On outoo, miten niin lyhyessä ajassa voi tutstua toiseen niin, että tuntuu ku olisit tuntenu koko ikäs. Ihan hullua.

Tän postauksen tarkotus oli siis kertoa mun ystäville, kuinka heitä arvostan. Mä rakastan mun ystäviä ja toivon, etten ikinä erkane niistä! <3

"Best friend thank you for standing by my side when times get hard thank you for making me laugh when I didn't even want to smile"

Sydämellä I-M

Takaisin kesälomaan

Heissan !

Kirjotin viimeks elokuusta ja siitä, miten koulu alko kiireisesti. Mainitsin myös ohimennen sen, että olin tosiaan lapissa tai oikeestaan Inarissa ja Norjassa pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Aattelin kirjottaa siitä reissusta vähän enemmän. Muistella kesälomaa, kun lämpömittari näyttää +2 astetta ja lehdet tippuu puista. Toisaalta ei syksyssä muuta valittamista ole. kun se kylmyys. Onhan tuolla ulkona nyt kaunista.

No mut kuitenkin, takaisin kesään. Oli siis kesäloman viimine viikko ja mulla viiminen kesätyöpäivä. Purettiin töissä näyttelyä ja mummo haki mut sieltä. Juotiin siinä viel kahvit menneen näyttelykesän kunniaksi ja sitten lähdettiin. Haettiin kotoa tavarat ja suunnattiin auton nokka kohti pohjoista. Me ei niinkään matkassa kiirehditty. Tarkotuksena oli edetä rauhassa, mut nähdä paljon. Ja niin me nähtiinkin; käytiin kaivosmuseossa Outokummussa, kiivettiin Kolille, nähtiin karhuja suurpetokeskuksessa, kavuttiin Levin huipulle... Kaikkea mahdollista. Pohjoisemmassa alkokin sitte teillä ja teiden varsillä näkyä poroja.

Levi

Outokumpu

Outokumpu

Suurpetokeskus

Koli

Määränpäänä oli siis loppuviikosta Inari. Sieltä Inarinjärven rannalta oli varattuna meille pieni mökki, johon tosin me kaikki mahduttiin ihan hyvin. Ranta oli tosi nätti ja muutenkin maisemat oli kauniit.

Muutama kuva siis mökin rannasta. :) Lauantaina me sitten lähdettiin kohti Norjaa. Maisemat siellä oli upeat! Jäämeren vesi oli sinistä ( ja hemmetin kylmää ) ja tiet mutkitteli erisuuntiin, joskus kalliodenkin välistä. Käveltiin myös sillalla, jossa virtasi koski alla. EI siinä muuten mitään ihmeellistä oo, mutta siit sillalta tosiaan näki suoraa alas, ja jos siitä ajo auto, se heilu siihen malliin, et tuntu siltä että ihan just silta pettää alta. Muutama kuva siltä reissulta :)

Lauantaina ajettiin sitten koko päivä takasin päin, ei siis muuta, kun autossa istumista. Kaiken kaikkiaan upee reissu siis takana ! Ei voi kun kiittää isovanhempia, että he lähtivät ja veivät meidät tälle reissulle. Olisihan sen viimeisen lomaviikon huonomminki viettää... ;)

Sitten alkokin seuraavan viikon keskiviikkona koulu ja arki. Ja sitä arkea jatkuu edelleen. Onneks sitäkin piristää pienet (tai sit vähä isommatkin) asiat, kuten My First Bandin keikat, Usher tulee suomeen ja onhan se nyt pakko nähä, Cheekin stadion konsertti näytetään leffateatterissa ja sinnekin liput on hankittu (joka sekään ei varmaan ketään yllättänyt... ) yms. Eli arkeeki jaksaa, kun lisää sinne pieniä iloja mukaan! :)

Mukaavaa syysiltaa! :)

I-M

CheCheCheek !

Moikka!
Oon tän kaiken kiireen keskellä unohtanu kirjottaa... Niin kiirettä kesätöissä loppukesästä ja tuli siinä tehtyy reissu lappiin pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Käytiin Norjassakin siinä samalla ja kun koulu alko, niin eiköhän aika oo menny siinä ja vaapa-aijallaki ollu paljon puuhaa. Nyt on sit taas niin paljon kerrottavaa, etten vaan voi laittaa kaikkee tähän samaan viestiin. Joten alotetaan nyt siitä isoimmasta jutusta: Cheek ja olympiastadion ja kaks päivää putkee.

Elokuun 22. ja 23.  suomessa tapahtu siis jotain, mitä kukaan ei aluks uskonu. Kukaan ei ees ollu ajatellu, että joku, yksi artisti, vois myydä stadionin loppuun. Täyttää olympiastadion ja 40 000 yleisöpaikkaa. Niin, ja vielä kahteen kertaan. Tää kyllä vaan oli mahdollista ja sen teki, no kuka muu muka, kun Cheek.  Kun ensimmäisen keikan liput tuli myyntii, ni en siis ite saanu sinne lippuja. Metsästettiin niitä tosi kauan, kunnes vihdoin löydettii frendin kaa liput sinne, vähän ylihintaan, mutta kuitenkin. No, sen jälkeen kuulin, että järjestetään lisäkonsertti 22. elokuuta. Ja tottakai sinnekin oli päästävä... Aamulla, ku liput tuli myyntii, olin ite koneella skarppina, ja sain liput. Golden circel-lipun eli etupermantolipun. Niinku se alkuperäsen konsertinkin lippu! :) No elokuuta odotellessa aika meniki kesätöissä ja kun koulu alko, niin oli heti alusta asti paljo hommia.

ELOKUU 22.
Lisäkonsertti!!! Eli siis lisäkonsertti järjestettiin päivää ennen varsinaista, ensimmäistä konserttia (kuten kaikki uutisia seuranneet varmasti tietääkin). Mentiin siis aamulla kahden kaverin kanssa jonottamaan siinä 11 aikoihin. Porukkaa oli jo jonkin verran jonossa ja meille piirrettiin käteen jonotusnumerot, jotka yllättävää kyllä toimi ihan ok. Ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jotenkin kuitenkin.

Mulla oli tosiaan numero 84. Toinen numero oli seuraavalle päivälle, mutta ne ei sitten pitäneetkää paikkaansa. Onneks sain tiedon jo aikasin lauantai aamuna joten ei ollu hätää ;) Takasin perjantaihin. Kun portit vihdoin monen tunnin jälkeen aukes, alko hirvee juoksukisa. Permannon päädyssä lippu vaihdettiin rannekkeeseen. Siitä juoksuaskelin eturiviin tottakai! Läppärinä ihana JVG ja heidän kanssaan mm. Pete Parkkonen, Mikael Gabriel sekä Anna Abreu.

/ Tunsin musiikin, ja ilmassa heilutin sytkärii, ympärillä mun parhaita ystävii. Mä flexaan /

Flexaa - Olympiastadion Virallinen Musiikkivideo

Keikka oli ihan huippu! Lavalla nähtiin vieraita Katri Helenasta Jussi69:iin. Jukka-Poika, Diandra, Sanni, VilleGalle, Elastinen, Uniikki, Mikael Gabriel, Yasmine Yamajako, Samuli Edelmann, Erin... Unohtamatta tietysti aina mukana olevia TS:ää sekä Luomaa! Myös Brädi oli suurilla keikoilla tietysti mukana! Kiitos myös bändi! Huippu keikka, unohtumaton ilta! Keikan jälkeen haikein fiiliksin kummeille yöks, mutta lohdutuksena se, että huomenna uudestaan.

Seuraavana aamun mulla oli ajatuksena herätä myöhemmi ja käydä rauhassa suihkussa ja syödä aamupala yms, mutta suuri kiitos mun toisen päivän keikkakamulle, joka ilmotti mulle. että edellisenä päivänä annetut numerot ( kuten aikasemmin mainitsin) ei oo enää voimassa. Siltä seisomalta laitoin itteni ennätysajassa valmiiks ja huikkasin kummeille heipat ja lähin. Olin jonossa n. 10 aikaa ja siellähän oli jo porukkaa enemmän ku lisäkonsertin aamuna. No, pitkä jonotuspäivä, sato ja paisto vuorotellen. Onneks meillä oli kertakäyttösadetakit. Kolme tuntia ennen ku päästäis sisälle, meijät siirettiin toiselle puolelle kulkutietä jonottamaa. No siitähän tuli ihan hirveetä, ne jotka oli oikeesti jonottanu kauan, yönki yli, pääsi oikeutetusti sinne jonon etupäähän, mut sitten meijän muiden eteen tuli ihmisiä, jotka ei ollu jonottanu oikeestaan ollenkaan. Aina kaikki ei vaan oo reilua, mut eihän me sille mitään voitu. Siinä ei sitte enää ollu niitä kertakäyttösadetakkeja ja seistiin jäätävässä vesisateessa kaks tuntia peläten, et kaikkien liput on ihan märät... Siitäkin selvitiin. Ku vihdoin ovet aukes, alko hirmunen kisa jälleen kerran. Tosin paljon pahempi, kun lisäkonserttipäivänä. No eturivi silti, ja viel sama paikka :D !

Katri Helena ja puhelinlangalt laulaa. 

Yasmine Yamajako ja Syypää sun hymyyn

Täsätä halauksesta lähti stadion keikkoja varten tehty Kato mitä sä teit- biisi. Upee! 

Kato Mitä Sä Teit - Live @ Olympiastadion

Parempi mies...

... ja Samuli Edelmann.

Jippikayjei

Niille joil on paha olla - kappaleen aikana saatiin vettä niskaan oikein kunnolla. 

Uskomattomat keikat takana siis ja yhtä kokemusta rikkaampana näiden kahden päivän jälkeen. Lauantain virallisen keikan jälkeen oltiinki sitte ihan tosi märkiä, vettä tuli ku saavista ja ukkonenki oli siin ihan päällä, tosin sen huomsain vasta, ku keikka loppu. Siitä oli myös radio suomipop postannut instagramiin upean kuvan.

Ja sitten se kysymys, jonka moni on jo multa kysässy; Oliko keikoilla eroa? OLI! Perjantain lisäkeikka oli hieno, mutta kyllä siitä huomas, että se oli lisäkonsertti. Välillä tuntu, että mikit oli liian hiljasella ja kyllä sen Cheekistäkin huomas, että kyl se lauantain keikka oli hänelle itsellee tunteellisempi keikka. Enne keikan alkuu lauantain kaikille permantolaisille jaettiin paperisia sydämiä, ellei ollu ite tehny omaa. Ne oli siis tarkotus nostaa ilmaan Kyyneleet - biisin aikana. Saatiin aikaan niin upee sydänmeri. et Jare puhkes lavalla kyyneliin. Se oli jotenki itelle sellanen hetki, et jätkä, joka tunnetaan kovasta asenteestaan ja mahtipontisista sanotuksistaan, itkee 40 000 ihmisen edessä. Se oli upee hetki. Lauantain keikkahan myös päätty ilotulitukseen ja sekin oli upeeta. Keikan jälkeen oli tyhjä, mut onnellinen olo. Nää keikat ei unohdu ikinä!

Enne stadion keikkoja moni ihminen ajatteli et " Kuka Cheek muka? ". Nyt, tänäpäivänä nämäkin ihmiset ajattelee " Kuka muu muka!".

#teamcheek

I-M