Harvoin tulee ajatelleeksi, et mitä kaikkea meillä oikeesti on. Harvoin sitä miettii, et oikeesti pienet asiat, joita ei aina huomaa, onkin todellisuudessa isoja. Etenkin haluan nyt miettiä kavereita ja ystäviä. Nehän on arjessa mukana koko ajan. Koulussa ja viikoloppuisin. Ne parhaat kaverit on aina kaikessa hauskassa mukana. Sehän on ihan itsestäänselvää. No, kaikille ne ystävät ei oo ihan niin itsestäänselviä... Ilman mun ystäviä tää elämä olis tosi harmaata. Mulle ainakin ystävät antaa voimaa ja tukea. Ne on aina puhelinsoiton päässä, ja auttaa ja tukee sillon ku tarvitaan. Uskon myös, että ne parhaat pysyy läpi elämän. Riidat kuuluu asiaan ja ne vaan vahvistaa ystävyyttä.
Mulla itellä on pari ystävää jotka oon tuntenu aina. Kirjaimellisesti aina. Tutustuin yhteen parhaista ystävistäni jo ennen, kuin osasin puhua. Siitä asti ollaan tunnettu. Välillä on tullu riitoja ja erimielisyyksiä, mut niistä ollaan selvitty ja uskon, et selvitään vastedeskin. Tosi ystävyys kestää, jos sitä muistaa hoitaa ja vaalia. En ikinä luopuis mun ystävistä, vaikka mikä olis.
Kun ysin jälkeen porukka hajos, kun lähdettiin opisekelemaan, pelkäsin ihan todella jääväni ulkopuolelle. Pelkäsin, etten enää viikonloppuisinkaan kuuluis porukkaan. Mutta, pelkäsin ihan turhaan. Yläasteen ystävät, se porukka, joka meistö muodostui, se on pysyny kasassa. Oon tosi onnellinen, että vaikka opiskelenkin kauempana, mut otetaan silti porukkaan mukaan ja musta välitetään.
Tottakai opiskellessa muualla on saanu paljon myös uusia ystäviä. Meistä on kisakalliossa muodostunu yksi iso perhe ja se on mahtavaa. Oon lyhyessä ajassa tutustunu niin uskomattomiin ihmisiin ja saanu tosi monta uutta hyvää ihanaa ystävää sieltä. On outoo, miten niin lyhyessä ajassa voi tutstua toiseen niin, että tuntuu ku olisit tuntenu koko ikäs. Ihan hullua.
Tän postauksen tarkotus oli siis kertoa mun ystäville, kuinka heitä arvostan. Mä rakastan mun ystäviä ja toivon, etten ikinä erkane niistä! <3
"Best friend thank you for standing by my side when times get hard thank you for making me laugh when I didn't even want to smile"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti