Oon tän kaiken kiireen keskellä unohtanu kirjottaa... Niin kiirettä kesätöissä loppukesästä ja tuli siinä tehtyy reissu lappiin pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Käytiin Norjassakin siinä samalla ja kun koulu alko, niin eiköhän aika oo menny siinä ja vaapa-aijallaki ollu paljon puuhaa. Nyt on sit taas niin paljon kerrottavaa, etten vaan voi laittaa kaikkee tähän samaan viestiin. Joten alotetaan nyt siitä isoimmasta jutusta: Cheek ja olympiastadion ja kaks päivää putkee.
Elokuun 22. ja 23. suomessa tapahtu siis jotain, mitä kukaan ei aluks uskonu. Kukaan ei ees ollu ajatellu, että joku, yksi artisti, vois myydä stadionin loppuun. Täyttää olympiastadion ja 40 000 yleisöpaikkaa. Niin, ja vielä kahteen kertaan. Tää kyllä vaan oli mahdollista ja sen teki, no kuka muu muka, kun Cheek. Kun ensimmäisen keikan liput tuli myyntii, ni en siis ite saanu sinne lippuja. Metsästettiin niitä tosi kauan, kunnes vihdoin löydettii frendin kaa liput sinne, vähän ylihintaan, mutta kuitenkin. No, sen jälkeen kuulin, että järjestetään lisäkonsertti 22. elokuuta. Ja tottakai sinnekin oli päästävä... Aamulla, ku liput tuli myyntii, olin ite koneella skarppina, ja sain liput. Golden circel-lipun eli etupermantolipun. Niinku se alkuperäsen konsertinkin lippu! :) No elokuuta odotellessa aika meniki kesätöissä ja kun koulu alko, niin oli heti alusta asti paljo hommia.
ELOKUU 22.
Lisäkonsertti!!! Eli siis lisäkonsertti järjestettiin päivää ennen varsinaista, ensimmäistä konserttia (kuten kaikki uutisia seuranneet varmasti tietääkin). Mentiin siis aamulla kahden kaverin kanssa jonottamaan siinä 11 aikoihin. Porukkaa oli jo jonkin verran jonossa ja meille piirrettiin käteen jonotusnumerot, jotka yllättävää kyllä toimi ihan ok. Ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jotenkin kuitenkin.
Mulla oli tosiaan numero 84. Toinen numero oli seuraavalle päivälle, mutta ne ei sitten pitäneetkää paikkaansa. Onneks sain tiedon jo aikasin lauantai aamuna joten ei ollu hätää ;) Takasin perjantaihin. Kun portit vihdoin monen tunnin jälkeen aukes, alko hirvee juoksukisa. Permannon päädyssä lippu vaihdettiin rannekkeeseen. Siitä juoksuaskelin eturiviin tottakai! Läppärinä ihana JVG ja heidän kanssaan mm. Pete Parkkonen, Mikael Gabriel sekä Anna Abreu.
/ Tunsin musiikin, ja ilmassa heilutin sytkärii, ympärillä mun parhaita ystävii. Mä flexaan /
Seuraavana aamun mulla oli ajatuksena herätä myöhemmi ja käydä rauhassa suihkussa ja syödä aamupala yms, mutta suuri kiitos mun toisen päivän keikkakamulle, joka ilmotti mulle. että edellisenä päivänä annetut numerot ( kuten aikasemmin mainitsin) ei oo enää voimassa. Siltä seisomalta laitoin itteni ennätysajassa valmiiks ja huikkasin kummeille heipat ja lähin. Olin jonossa n. 10 aikaa ja siellähän oli jo porukkaa enemmän ku lisäkonsertin aamuna. No, pitkä jonotuspäivä, sato ja paisto vuorotellen. Onneks meillä oli kertakäyttösadetakit. Kolme tuntia ennen ku päästäis sisälle, meijät siirettiin toiselle puolelle kulkutietä jonottamaa. No siitähän tuli ihan hirveetä, ne jotka oli oikeesti jonottanu kauan, yönki yli, pääsi oikeutetusti sinne jonon etupäähän, mut sitten meijän muiden eteen tuli ihmisiä, jotka ei ollu jonottanu oikeestaan ollenkaan. Aina kaikki ei vaan oo reilua, mut eihän me sille mitään voitu. Siinä ei sitte enää ollu niitä kertakäyttösadetakkeja ja seistiin jäätävässä vesisateessa kaks tuntia peläten, et kaikkien liput on ihan märät... Siitäkin selvitiin. Ku vihdoin ovet aukes, alko hirmunen kisa jälleen kerran. Tosin paljon pahempi, kun lisäkonserttipäivänä. No eturivi silti, ja viel sama paikka :D !
Katri Helena ja puhelinlangalt laulaa.
Yasmine Yamajako ja Syypää sun hymyyn
Täsätä halauksesta lähti stadion keikkoja varten tehty Kato mitä sä teit- biisi. Upee!
Parempi mies...
... ja Samuli Edelmann.
Jippikayjei
Niille joil on paha olla - kappaleen aikana saatiin vettä niskaan oikein kunnolla.
Ja sitten se kysymys, jonka moni on jo multa kysässy; Oliko keikoilla eroa? OLI! Perjantain lisäkeikka oli hieno, mutta kyllä siitä huomas, että se oli lisäkonsertti. Välillä tuntu, että mikit oli liian hiljasella ja kyllä sen Cheekistäkin huomas, että kyl se lauantain keikka oli hänelle itsellee tunteellisempi keikka. Enne keikan alkuu lauantain kaikille permantolaisille jaettiin paperisia sydämiä, ellei ollu ite tehny omaa. Ne oli siis tarkotus nostaa ilmaan Kyyneleet - biisin aikana. Saatiin aikaan niin upee sydänmeri. et Jare puhkes lavalla kyyneliin. Se oli jotenki itelle sellanen hetki, et jätkä, joka tunnetaan kovasta asenteestaan ja mahtipontisista sanotuksistaan, itkee 40 000 ihmisen edessä. Se oli upee hetki. Lauantain keikkahan myös päätty ilotulitukseen ja sekin oli upeeta. Keikan jälkeen oli tyhjä, mut onnellinen olo. Nää keikat ei unohdu ikinä!
Enne stadion keikkoja moni ihminen ajatteli et " Kuka Cheek muka? ". Nyt, tänäpäivänä nämäkin ihmiset ajattelee " Kuka muu muka!".
#teamcheek
I-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti