Moi!
Taas on joulu ohi. Se menee aina niin hirveetä vauhtia. Jouluaatto oli taas ihana ja rauhallinen. Ensin aamupuurolla mummilla ja papalla, ja siellä oli lähimmät sukulaisetkin. Sen jälkeen Someron hautausmaan kautta Tammelaan, jossa pikainen kyläily pikkuveljen kummeilla. Iltapäivällä mentiin Tammelan mummolle ja vaarille (ja tämä on siis ollut perinne joka joulu) ja jäätiin sinne yöks. Ohjelmassa oli siellä haiutausmaalla käynti, saunominen ja syöminen. Toki lahjatkin avattiin sitten illalla :) Paljon tuli taas tavaraa pukilta. :)
No, nyt tässä rentoutuminen alkoi kivasti, kun olin viikonloppuna hotellissa poikaystävän kanssa. Päivällä kirjauduttiin hotelliin, jonka jälkeen käytiin syömässä. Illalla mentiin Hartwall areenalle katsomaan vain elämää-konserttia. Oli kyllä ihan huippu. En nyt laita sieltä konsertista mitään kuvia, kun en ottanut niitä niin paljoa, saati sitten niin hyvä laatuisia, että kehtaisi jakaa tänne.
Yöksi hotelliin ja sunnuntaina kotiin :) Oli tosi rentouttava reissu ja pääsi vähän pois kotoakin.
Tälle viikolle onkin taas jo kertyny tekemistä. Vähän kouluhomia ja PT-juttuja pitäis hoidella ja sitten tulee tuo uusi vuosikin tuolta. No, sillon olis tarkotus olla kavereiden kanssa :) '
Eipä tässä tähän hätään muuta ! :)
Mukavaa Uutta Vuotta kaikille! :)
I-M
maanantai 29. joulukuuta 2014
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Ystäville
Moikka.
Harvoin tulee ajatelleeksi, et mitä kaikkea meillä oikeesti on. Harvoin sitä miettii, et oikeesti pienet asiat, joita ei aina huomaa, onkin todellisuudessa isoja. Etenkin haluan nyt miettiä kavereita ja ystäviä. Nehän on arjessa mukana koko ajan. Koulussa ja viikoloppuisin. Ne parhaat kaverit on aina kaikessa hauskassa mukana. Sehän on ihan itsestäänselvää. No, kaikille ne ystävät ei oo ihan niin itsestäänselviä... Ilman mun ystäviä tää elämä olis tosi harmaata. Mulle ainakin ystävät antaa voimaa ja tukea. Ne on aina puhelinsoiton päässä, ja auttaa ja tukee sillon ku tarvitaan. Uskon myös, että ne parhaat pysyy läpi elämän. Riidat kuuluu asiaan ja ne vaan vahvistaa ystävyyttä.
Mulla itellä on pari ystävää jotka oon tuntenu aina. Kirjaimellisesti aina. Tutustuin yhteen parhaista ystävistäni jo ennen, kuin osasin puhua. Siitä asti ollaan tunnettu. Välillä on tullu riitoja ja erimielisyyksiä, mut niistä ollaan selvitty ja uskon, et selvitään vastedeskin. Tosi ystävyys kestää, jos sitä muistaa hoitaa ja vaalia. En ikinä luopuis mun ystävistä, vaikka mikä olis.
Kun ysin jälkeen porukka hajos, kun lähdettiin opisekelemaan, pelkäsin ihan todella jääväni ulkopuolelle. Pelkäsin, etten enää viikonloppuisinkaan kuuluis porukkaan. Mutta, pelkäsin ihan turhaan. Yläasteen ystävät, se porukka, joka meistö muodostui, se on pysyny kasassa. Oon tosi onnellinen, että vaikka opiskelenkin kauempana, mut otetaan silti porukkaan mukaan ja musta välitetään.
Tottakai opiskellessa muualla on saanu paljon myös uusia ystäviä. Meistä on kisakalliossa muodostunu yksi iso perhe ja se on mahtavaa. Oon lyhyessä ajassa tutustunu niin uskomattomiin ihmisiin ja saanu tosi monta uutta hyvää ihanaa ystävää sieltä. On outoo, miten niin lyhyessä ajassa voi tutstua toiseen niin, että tuntuu ku olisit tuntenu koko ikäs. Ihan hullua.
Tän postauksen tarkotus oli siis kertoa mun ystäville, kuinka heitä arvostan. Mä rakastan mun ystäviä ja toivon, etten ikinä erkane niistä! <3
Sydämellä I-M
Harvoin tulee ajatelleeksi, et mitä kaikkea meillä oikeesti on. Harvoin sitä miettii, et oikeesti pienet asiat, joita ei aina huomaa, onkin todellisuudessa isoja. Etenkin haluan nyt miettiä kavereita ja ystäviä. Nehän on arjessa mukana koko ajan. Koulussa ja viikoloppuisin. Ne parhaat kaverit on aina kaikessa hauskassa mukana. Sehän on ihan itsestäänselvää. No, kaikille ne ystävät ei oo ihan niin itsestäänselviä... Ilman mun ystäviä tää elämä olis tosi harmaata. Mulle ainakin ystävät antaa voimaa ja tukea. Ne on aina puhelinsoiton päässä, ja auttaa ja tukee sillon ku tarvitaan. Uskon myös, että ne parhaat pysyy läpi elämän. Riidat kuuluu asiaan ja ne vaan vahvistaa ystävyyttä.
Mulla itellä on pari ystävää jotka oon tuntenu aina. Kirjaimellisesti aina. Tutustuin yhteen parhaista ystävistäni jo ennen, kuin osasin puhua. Siitä asti ollaan tunnettu. Välillä on tullu riitoja ja erimielisyyksiä, mut niistä ollaan selvitty ja uskon, et selvitään vastedeskin. Tosi ystävyys kestää, jos sitä muistaa hoitaa ja vaalia. En ikinä luopuis mun ystävistä, vaikka mikä olis.
Kun ysin jälkeen porukka hajos, kun lähdettiin opisekelemaan, pelkäsin ihan todella jääväni ulkopuolelle. Pelkäsin, etten enää viikonloppuisinkaan kuuluis porukkaan. Mutta, pelkäsin ihan turhaan. Yläasteen ystävät, se porukka, joka meistö muodostui, se on pysyny kasassa. Oon tosi onnellinen, että vaikka opiskelenkin kauempana, mut otetaan silti porukkaan mukaan ja musta välitetään.
Tottakai opiskellessa muualla on saanu paljon myös uusia ystäviä. Meistä on kisakalliossa muodostunu yksi iso perhe ja se on mahtavaa. Oon lyhyessä ajassa tutustunu niin uskomattomiin ihmisiin ja saanu tosi monta uutta hyvää ihanaa ystävää sieltä. On outoo, miten niin lyhyessä ajassa voi tutstua toiseen niin, että tuntuu ku olisit tuntenu koko ikäs. Ihan hullua.
Tän postauksen tarkotus oli siis kertoa mun ystäville, kuinka heitä arvostan. Mä rakastan mun ystäviä ja toivon, etten ikinä erkane niistä! <3
"Best friend thank you for standing by my side when times get hard thank you for making me laugh when I didn't even want to smile"
torstai 16. lokakuuta 2014
Takaisin kesälomaan
Heissan !
Kirjotin viimeks elokuusta ja siitä, miten koulu alko kiireisesti. Mainitsin myös ohimennen sen, että olin tosiaan lapissa tai oikeestaan Inarissa ja Norjassa pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Aattelin kirjottaa siitä reissusta vähän enemmän. Muistella kesälomaa, kun lämpömittari näyttää +2 astetta ja lehdet tippuu puista. Toisaalta ei syksyssä muuta valittamista ole. kun se kylmyys. Onhan tuolla ulkona nyt kaunista.
No mut kuitenkin, takaisin kesään. Oli siis kesäloman viimine viikko ja mulla viiminen kesätyöpäivä. Purettiin töissä näyttelyä ja mummo haki mut sieltä. Juotiin siinä viel kahvit menneen näyttelykesän kunniaksi ja sitten lähdettiin. Haettiin kotoa tavarat ja suunnattiin auton nokka kohti pohjoista. Me ei niinkään matkassa kiirehditty. Tarkotuksena oli edetä rauhassa, mut nähdä paljon. Ja niin me nähtiinkin; käytiin kaivosmuseossa Outokummussa, kiivettiin Kolille, nähtiin karhuja suurpetokeskuksessa, kavuttiin Levin huipulle... Kaikkea mahdollista. Pohjoisemmassa alkokin sitte teillä ja teiden varsillä näkyä poroja.
Määränpäänä oli siis loppuviikosta Inari. Sieltä Inarinjärven rannalta oli varattuna meille pieni mökki, johon tosin me kaikki mahduttiin ihan hyvin. Ranta oli tosi nätti ja muutenkin maisemat oli kauniit.
Muutama kuva siis mökin rannasta. :) Lauantaina me sitten lähdettiin kohti Norjaa. Maisemat siellä oli upeat! Jäämeren vesi oli sinistä ( ja hemmetin kylmää ) ja tiet mutkitteli erisuuntiin, joskus kalliodenkin välistä. Käveltiin myös sillalla, jossa virtasi koski alla. EI siinä muuten mitään ihmeellistä oo, mutta siit sillalta tosiaan näki suoraa alas, ja jos siitä ajo auto, se heilu siihen malliin, et tuntu siltä että ihan just silta pettää alta. Muutama kuva siltä reissulta :)
Lauantaina ajettiin sitten koko päivä takasin päin, ei siis muuta, kun autossa istumista. Kaiken kaikkiaan upee reissu siis takana ! Ei voi kun kiittää isovanhempia, että he lähtivät ja veivät meidät tälle reissulle. Olisihan sen viimeisen lomaviikon huonomminki viettää... ;)
Sitten alkokin seuraavan viikon keskiviikkona koulu ja arki. Ja sitä arkea jatkuu edelleen. Onneks sitäkin piristää pienet (tai sit vähä isommatkin) asiat, kuten My First Bandin keikat, Usher tulee suomeen ja onhan se nyt pakko nähä, Cheekin stadion konsertti näytetään leffateatterissa ja sinnekin liput on hankittu (joka sekään ei varmaan ketään yllättänyt... ) yms. Eli arkeeki jaksaa, kun lisää sinne pieniä iloja mukaan! :)
Mukaavaa syysiltaa! :)
I-M
Kirjotin viimeks elokuusta ja siitä, miten koulu alko kiireisesti. Mainitsin myös ohimennen sen, että olin tosiaan lapissa tai oikeestaan Inarissa ja Norjassa pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Aattelin kirjottaa siitä reissusta vähän enemmän. Muistella kesälomaa, kun lämpömittari näyttää +2 astetta ja lehdet tippuu puista. Toisaalta ei syksyssä muuta valittamista ole. kun se kylmyys. Onhan tuolla ulkona nyt kaunista.
No mut kuitenkin, takaisin kesään. Oli siis kesäloman viimine viikko ja mulla viiminen kesätyöpäivä. Purettiin töissä näyttelyä ja mummo haki mut sieltä. Juotiin siinä viel kahvit menneen näyttelykesän kunniaksi ja sitten lähdettiin. Haettiin kotoa tavarat ja suunnattiin auton nokka kohti pohjoista. Me ei niinkään matkassa kiirehditty. Tarkotuksena oli edetä rauhassa, mut nähdä paljon. Ja niin me nähtiinkin; käytiin kaivosmuseossa Outokummussa, kiivettiin Kolille, nähtiin karhuja suurpetokeskuksessa, kavuttiin Levin huipulle... Kaikkea mahdollista. Pohjoisemmassa alkokin sitte teillä ja teiden varsillä näkyä poroja.
Levi
Outokumpu
Outokumpu
Suurpetokeskus
Koli
Määränpäänä oli siis loppuviikosta Inari. Sieltä Inarinjärven rannalta oli varattuna meille pieni mökki, johon tosin me kaikki mahduttiin ihan hyvin. Ranta oli tosi nätti ja muutenkin maisemat oli kauniit.
Muutama kuva siis mökin rannasta. :) Lauantaina me sitten lähdettiin kohti Norjaa. Maisemat siellä oli upeat! Jäämeren vesi oli sinistä ( ja hemmetin kylmää ) ja tiet mutkitteli erisuuntiin, joskus kalliodenkin välistä. Käveltiin myös sillalla, jossa virtasi koski alla. EI siinä muuten mitään ihmeellistä oo, mutta siit sillalta tosiaan näki suoraa alas, ja jos siitä ajo auto, se heilu siihen malliin, et tuntu siltä että ihan just silta pettää alta. Muutama kuva siltä reissulta :)
Sitten alkokin seuraavan viikon keskiviikkona koulu ja arki. Ja sitä arkea jatkuu edelleen. Onneks sitäkin piristää pienet (tai sit vähä isommatkin) asiat, kuten My First Bandin keikat, Usher tulee suomeen ja onhan se nyt pakko nähä, Cheekin stadion konsertti näytetään leffateatterissa ja sinnekin liput on hankittu (joka sekään ei varmaan ketään yllättänyt... ) yms. Eli arkeeki jaksaa, kun lisää sinne pieniä iloja mukaan! :)
Mukaavaa syysiltaa! :)
I-M
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
CheCheCheek !
Moikka!
Oon tän kaiken kiireen keskellä unohtanu kirjottaa... Niin kiirettä kesätöissä loppukesästä ja tuli siinä tehtyy reissu lappiin pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Käytiin Norjassakin siinä samalla ja kun koulu alko, niin eiköhän aika oo menny siinä ja vaapa-aijallaki ollu paljon puuhaa. Nyt on sit taas niin paljon kerrottavaa, etten vaan voi laittaa kaikkee tähän samaan viestiin. Joten alotetaan nyt siitä isoimmasta jutusta: Cheek ja olympiastadion ja kaks päivää putkee.
Elokuun 22. ja 23. suomessa tapahtu siis jotain, mitä kukaan ei aluks uskonu. Kukaan ei ees ollu ajatellu, että joku, yksi artisti, vois myydä stadionin loppuun. Täyttää olympiastadion ja 40 000 yleisöpaikkaa. Niin, ja vielä kahteen kertaan. Tää kyllä vaan oli mahdollista ja sen teki, no kuka muu muka, kun Cheek. Kun ensimmäisen keikan liput tuli myyntii, ni en siis ite saanu sinne lippuja. Metsästettiin niitä tosi kauan, kunnes vihdoin löydettii frendin kaa liput sinne, vähän ylihintaan, mutta kuitenkin. No, sen jälkeen kuulin, että järjestetään lisäkonsertti 22. elokuuta. Ja tottakai sinnekin oli päästävä... Aamulla, ku liput tuli myyntii, olin ite koneella skarppina, ja sain liput. Golden circel-lipun eli etupermantolipun. Niinku se alkuperäsen konsertinkin lippu! :) No elokuuta odotellessa aika meniki kesätöissä ja kun koulu alko, niin oli heti alusta asti paljo hommia.
ELOKUU 22.
Lisäkonsertti!!! Eli siis lisäkonsertti järjestettiin päivää ennen varsinaista, ensimmäistä konserttia (kuten kaikki uutisia seuranneet varmasti tietääkin). Mentiin siis aamulla kahden kaverin kanssa jonottamaan siinä 11 aikoihin. Porukkaa oli jo jonkin verran jonossa ja meille piirrettiin käteen jonotusnumerot, jotka yllättävää kyllä toimi ihan ok. Ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jotenkin kuitenkin.
Mulla oli tosiaan numero 84. Toinen numero oli seuraavalle päivälle, mutta ne ei sitten pitäneetkää paikkaansa. Onneks sain tiedon jo aikasin lauantai aamuna joten ei ollu hätää ;) Takasin perjantaihin. Kun portit vihdoin monen tunnin jälkeen aukes, alko hirvee juoksukisa. Permannon päädyssä lippu vaihdettiin rannekkeeseen. Siitä juoksuaskelin eturiviin tottakai! Läppärinä ihana JVG ja heidän kanssaan mm. Pete Parkkonen, Mikael Gabriel sekä Anna Abreu.
Keikka oli ihan huippu! Lavalla nähtiin vieraita Katri Helenasta Jussi69:iin. Jukka-Poika, Diandra, Sanni, VilleGalle, Elastinen, Uniikki, Mikael Gabriel, Yasmine Yamajako, Samuli Edelmann, Erin... Unohtamatta tietysti aina mukana olevia TS:ää sekä Luomaa! Myös Brädi oli suurilla keikoilla tietysti mukana! Kiitos myös bändi! Huippu keikka, unohtumaton ilta! Keikan jälkeen haikein fiiliksin kummeille yöks, mutta lohdutuksena se, että huomenna uudestaan.
Seuraavana aamun mulla oli ajatuksena herätä myöhemmi ja käydä rauhassa suihkussa ja syödä aamupala yms, mutta suuri kiitos mun toisen päivän keikkakamulle, joka ilmotti mulle. että edellisenä päivänä annetut numerot ( kuten aikasemmin mainitsin) ei oo enää voimassa. Siltä seisomalta laitoin itteni ennätysajassa valmiiks ja huikkasin kummeille heipat ja lähin. Olin jonossa n. 10 aikaa ja siellähän oli jo porukkaa enemmän ku lisäkonsertin aamuna. No, pitkä jonotuspäivä, sato ja paisto vuorotellen. Onneks meillä oli kertakäyttösadetakit. Kolme tuntia ennen ku päästäis sisälle, meijät siirettiin toiselle puolelle kulkutietä jonottamaa. No siitähän tuli ihan hirveetä, ne jotka oli oikeesti jonottanu kauan, yönki yli, pääsi oikeutetusti sinne jonon etupäähän, mut sitten meijän muiden eteen tuli ihmisiä, jotka ei ollu jonottanu oikeestaan ollenkaan. Aina kaikki ei vaan oo reilua, mut eihän me sille mitään voitu. Siinä ei sitte enää ollu niitä kertakäyttösadetakkeja ja seistiin jäätävässä vesisateessa kaks tuntia peläten, et kaikkien liput on ihan märät... Siitäkin selvitiin. Ku vihdoin ovet aukes, alko hirmunen kisa jälleen kerran. Tosin paljon pahempi, kun lisäkonserttipäivänä. No eturivi silti, ja viel sama paikka :D !
Uskomattomat keikat takana siis ja yhtä kokemusta rikkaampana näiden kahden päivän jälkeen. Lauantain virallisen keikan jälkeen oltiinki sitte ihan tosi märkiä, vettä tuli ku saavista ja ukkonenki oli siin ihan päällä, tosin sen huomsain vasta, ku keikka loppu. Siitä oli myös radio suomipop postannut instagramiin upean kuvan.
Ja sitten se kysymys, jonka moni on jo multa kysässy; Oliko keikoilla eroa? OLI! Perjantain lisäkeikka oli hieno, mutta kyllä siitä huomas, että se oli lisäkonsertti. Välillä tuntu, että mikit oli liian hiljasella ja kyllä sen Cheekistäkin huomas, että kyl se lauantain keikka oli hänelle itsellee tunteellisempi keikka. Enne keikan alkuu lauantain kaikille permantolaisille jaettiin paperisia sydämiä, ellei ollu ite tehny omaa. Ne oli siis tarkotus nostaa ilmaan Kyyneleet - biisin aikana. Saatiin aikaan niin upee sydänmeri. et Jare puhkes lavalla kyyneliin. Se oli jotenki itelle sellanen hetki, et jätkä, joka tunnetaan kovasta asenteestaan ja mahtipontisista sanotuksistaan, itkee 40 000 ihmisen edessä. Se oli upee hetki. Lauantain keikkahan myös päätty ilotulitukseen ja sekin oli upeeta. Keikan jälkeen oli tyhjä, mut onnellinen olo. Nää keikat ei unohdu ikinä!
Enne stadion keikkoja moni ihminen ajatteli et " Kuka Cheek muka? ". Nyt, tänäpäivänä nämäkin ihmiset ajattelee " Kuka muu muka!".
#teamcheek
I-M
Oon tän kaiken kiireen keskellä unohtanu kirjottaa... Niin kiirettä kesätöissä loppukesästä ja tuli siinä tehtyy reissu lappiin pikkuveljen ja isovanhempien kanssa. Käytiin Norjassakin siinä samalla ja kun koulu alko, niin eiköhän aika oo menny siinä ja vaapa-aijallaki ollu paljon puuhaa. Nyt on sit taas niin paljon kerrottavaa, etten vaan voi laittaa kaikkee tähän samaan viestiin. Joten alotetaan nyt siitä isoimmasta jutusta: Cheek ja olympiastadion ja kaks päivää putkee.
Elokuun 22. ja 23. suomessa tapahtu siis jotain, mitä kukaan ei aluks uskonu. Kukaan ei ees ollu ajatellu, että joku, yksi artisti, vois myydä stadionin loppuun. Täyttää olympiastadion ja 40 000 yleisöpaikkaa. Niin, ja vielä kahteen kertaan. Tää kyllä vaan oli mahdollista ja sen teki, no kuka muu muka, kun Cheek. Kun ensimmäisen keikan liput tuli myyntii, ni en siis ite saanu sinne lippuja. Metsästettiin niitä tosi kauan, kunnes vihdoin löydettii frendin kaa liput sinne, vähän ylihintaan, mutta kuitenkin. No, sen jälkeen kuulin, että järjestetään lisäkonsertti 22. elokuuta. Ja tottakai sinnekin oli päästävä... Aamulla, ku liput tuli myyntii, olin ite koneella skarppina, ja sain liput. Golden circel-lipun eli etupermantolipun. Niinku se alkuperäsen konsertinkin lippu! :) No elokuuta odotellessa aika meniki kesätöissä ja kun koulu alko, niin oli heti alusta asti paljo hommia.
ELOKUU 22.
Lisäkonsertti!!! Eli siis lisäkonsertti järjestettiin päivää ennen varsinaista, ensimmäistä konserttia (kuten kaikki uutisia seuranneet varmasti tietääkin). Mentiin siis aamulla kahden kaverin kanssa jonottamaan siinä 11 aikoihin. Porukkaa oli jo jonkin verran jonossa ja meille piirrettiin käteen jonotusnumerot, jotka yllättävää kyllä toimi ihan ok. Ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jotenkin kuitenkin.
Mulla oli tosiaan numero 84. Toinen numero oli seuraavalle päivälle, mutta ne ei sitten pitäneetkää paikkaansa. Onneks sain tiedon jo aikasin lauantai aamuna joten ei ollu hätää ;) Takasin perjantaihin. Kun portit vihdoin monen tunnin jälkeen aukes, alko hirvee juoksukisa. Permannon päädyssä lippu vaihdettiin rannekkeeseen. Siitä juoksuaskelin eturiviin tottakai! Läppärinä ihana JVG ja heidän kanssaan mm. Pete Parkkonen, Mikael Gabriel sekä Anna Abreu.
/ Tunsin musiikin, ja ilmassa heilutin sytkärii, ympärillä mun parhaita ystävii. Mä flexaan /
Seuraavana aamun mulla oli ajatuksena herätä myöhemmi ja käydä rauhassa suihkussa ja syödä aamupala yms, mutta suuri kiitos mun toisen päivän keikkakamulle, joka ilmotti mulle. että edellisenä päivänä annetut numerot ( kuten aikasemmin mainitsin) ei oo enää voimassa. Siltä seisomalta laitoin itteni ennätysajassa valmiiks ja huikkasin kummeille heipat ja lähin. Olin jonossa n. 10 aikaa ja siellähän oli jo porukkaa enemmän ku lisäkonsertin aamuna. No, pitkä jonotuspäivä, sato ja paisto vuorotellen. Onneks meillä oli kertakäyttösadetakit. Kolme tuntia ennen ku päästäis sisälle, meijät siirettiin toiselle puolelle kulkutietä jonottamaa. No siitähän tuli ihan hirveetä, ne jotka oli oikeesti jonottanu kauan, yönki yli, pääsi oikeutetusti sinne jonon etupäähän, mut sitten meijän muiden eteen tuli ihmisiä, jotka ei ollu jonottanu oikeestaan ollenkaan. Aina kaikki ei vaan oo reilua, mut eihän me sille mitään voitu. Siinä ei sitte enää ollu niitä kertakäyttösadetakkeja ja seistiin jäätävässä vesisateessa kaks tuntia peläten, et kaikkien liput on ihan märät... Siitäkin selvitiin. Ku vihdoin ovet aukes, alko hirmunen kisa jälleen kerran. Tosin paljon pahempi, kun lisäkonserttipäivänä. No eturivi silti, ja viel sama paikka :D !
Katri Helena ja puhelinlangalt laulaa.
Yasmine Yamajako ja Syypää sun hymyyn
Täsätä halauksesta lähti stadion keikkoja varten tehty Kato mitä sä teit- biisi. Upee!
Parempi mies...
... ja Samuli Edelmann.
Jippikayjei
Niille joil on paha olla - kappaleen aikana saatiin vettä niskaan oikein kunnolla.
Ja sitten se kysymys, jonka moni on jo multa kysässy; Oliko keikoilla eroa? OLI! Perjantain lisäkeikka oli hieno, mutta kyllä siitä huomas, että se oli lisäkonsertti. Välillä tuntu, että mikit oli liian hiljasella ja kyllä sen Cheekistäkin huomas, että kyl se lauantain keikka oli hänelle itsellee tunteellisempi keikka. Enne keikan alkuu lauantain kaikille permantolaisille jaettiin paperisia sydämiä, ellei ollu ite tehny omaa. Ne oli siis tarkotus nostaa ilmaan Kyyneleet - biisin aikana. Saatiin aikaan niin upee sydänmeri. et Jare puhkes lavalla kyyneliin. Se oli jotenki itelle sellanen hetki, et jätkä, joka tunnetaan kovasta asenteestaan ja mahtipontisista sanotuksistaan, itkee 40 000 ihmisen edessä. Se oli upee hetki. Lauantain keikkahan myös päätty ilotulitukseen ja sekin oli upeeta. Keikan jälkeen oli tyhjä, mut onnellinen olo. Nää keikat ei unohdu ikinä!
Enne stadion keikkoja moni ihminen ajatteli et " Kuka Cheek muka? ". Nyt, tänäpäivänä nämäkin ihmiset ajattelee " Kuka muu muka!".
#teamcheek
I-M
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Töitä, töitä
Heippa!
Taas on kulunu aikaa siit, ku oon viimeks kirjotellu. Tosin mitään kovin erikoista ei oo kyllä tapahtunu... Tosiaan tiistaina alotin taas työt Hovilassa. Pitkä päivä ikkunoita pesten ja siivoten. :)
Keskiviikkona lapsenvahtina Mikkosilla. Me tehtiinki sitte vaikka mitä. Pelattii lautapelejä, askarreltiin hamahelmillä, pelattiin ulkona lentopalloo ja pyöräiltiin kahvilalle syömään jätskiä. Mukava ja helppo päivä, ihanien lasten kanssa! :)
Torstai ja perjantai meni myös kiireessä Hovilassa. Tehtiin kartano hienoks siivoomalla ja rakentamalla näyttelyy. Perjantainakin koko päivä saatiin kulumaan ja illalla oliki kutsuvierasavajiáiset. Ne suju kyllä vaivattomasti. Saatiin avajaisten ajak jopa poutanen ihan mukava, mutta vähän viilee sää. Pääasia, ettei satanu vettä!
Lauantaiki meni sitten työn merkeissä. Myymälässä palvellen asiakkaita :)
Sunnuntaina vapaapäivä ja käytiin sitten Paulin kanssa Forssassa syömässä :) Tänään myös vapaata. Huomenna taas töihin!
TERVETULOA SIIS HOVILAN KARTANOON KATSOMAAN EERO AARNION JA KYÖSTI VARIKSEN TUOTANTOA!
I-M
Taas on kulunu aikaa siit, ku oon viimeks kirjotellu. Tosin mitään kovin erikoista ei oo kyllä tapahtunu... Tosiaan tiistaina alotin taas työt Hovilassa. Pitkä päivä ikkunoita pesten ja siivoten. :)
Keskiviikkona lapsenvahtina Mikkosilla. Me tehtiinki sitte vaikka mitä. Pelattii lautapelejä, askarreltiin hamahelmillä, pelattiin ulkona lentopalloo ja pyöräiltiin kahvilalle syömään jätskiä. Mukava ja helppo päivä, ihanien lasten kanssa! :)
Torstai ja perjantai meni myös kiireessä Hovilassa. Tehtiin kartano hienoks siivoomalla ja rakentamalla näyttelyy. Perjantainakin koko päivä saatiin kulumaan ja illalla oliki kutsuvierasavajiáiset. Ne suju kyllä vaivattomasti. Saatiin avajaisten ajak jopa poutanen ihan mukava, mutta vähän viilee sää. Pääasia, ettei satanu vettä!
Avajaiset
TERVETULOA SIIS HOVILAN KARTANOON KATSOMAAN EERO AARNION JA KYÖSTI VARIKSEN TUOTANTOA!
I-M
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Selänne, Filppula ja juhannus !
Moikka!
Lähettiin tiistaina Vuokattiin ja kone oli kotona, joten kirjottaminen on vähän taas jääny. No nyt on hyvä päivittää. :) Lähettiin Vuokattiin siis syystä, että Danilla oli siellä jääkiekkoleiri ja me päätettiin mennä kattomaan sitä. Valmentajina lierillä oli mm. Teemu Selänne ja Valtteri Filppula, joten ehkä se oli yks aika iso tekijä, miks sinne lähettiin. ;)
Oltiin siellä tiistaista torstaihin. No, nähtiin me ne kaikki tähdetki sitte ;)
Torstaina ku lähettii ni mä jäin sitte sillon jo tampereelle. Juhannusviikonloppuun mahtui sitten 50-vuotisjuhlaa ja särkänniemee. Hotellin saunaosasto oli taas meijän poppoon käytössä ja sinne oli varattu meille ruokaa yms. Hyvä juhannus taas tänäkin vuonna :)
Varsinkin, kun porukkaakin oli tänä vuonna enemmän. :)
Huomenna mulla alkaakin sitten jo odotetut työt! Jes! Kirjottelen taas!
I-M
Lähettiin tiistaina Vuokattiin ja kone oli kotona, joten kirjottaminen on vähän taas jääny. No nyt on hyvä päivittää. :) Lähettiin Vuokattiin siis syystä, että Danilla oli siellä jääkiekkoleiri ja me päätettiin mennä kattomaan sitä. Valmentajina lierillä oli mm. Teemu Selänne ja Valtteri Filppula, joten ehkä se oli yks aika iso tekijä, miks sinne lähettiin. ;)
Oltiin siellä tiistaista torstaihin. No, nähtiin me ne kaikki tähdetki sitte ;)
Varsinkin, kun porukkaakin oli tänä vuonna enemmän. :)
I-M
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Epätoivonen Vansien metsästys
Heissan!
Siis pakko sanoo heti aluks, et on kyllä niin muun tuuria: olin siis laivalla ja katottiin sieltä meijän Eelikselle vansseja. No nehän löyty heit ja maksoki vaan 45€. No, mä olin myös vanssi hyllyllä varmaan tunnin ja tuskailin, kun ei löydy. Oli yks koko liian iso ja yks koko liian pieni, mut ei tietenkään sitä mun kokoo.. No äiti sitte sano, et tilataan netistä.
Lauantaina en si ees ehtiny netistä niitä tsiigaileen. Oltiin nimittäin pappan syntäreillä ja illalla Marika ja Paulo tuli meille grillaileen ja katottiin sitten toi uusin Sami Hedbergin dvd. Oli kyllä mukava ilta.
Sunnuntaina nukuin vähä liiankin pitkään aamulla. Oli niiiiiin laiska olo. No, aloin sitte äidin kans tutkailemaa netistä niitä vansseja... Nojoo. Makso 65€ + toimituskulut.. Enkä löytäny ees mitään kivoja. Sit päätettiin hypätä autoon ja auton nokka kohti Helsinkiä. Forumiin ja vans-liikkeeseen! Mun tuurillahan siel oli parit tosi hienot; ei kokoja mistään! Mulla alko jo usko loppumaan. No, liikkeen myyjä sano, että käykää kattomassa tosta skeittausliikkeestä, että siel on tosi usein vansseja. No käveltiin sinne-turhaan! Sepäs oliki menny kiinni klo 16!
Kierreltii jotai kenkäkauppoja, eikämistää löydy. Viiminen toivo oli enää stockmann. No sinne urheiluosastolle ja siellä oli! Ja oli muuten ihan hemmetin hienot sellaset!! JA MUN KOKOO! Kassalla meille ilmeni viel yks mukava yllätys, kun näillä kengillä oli hintaa vaan 27€!! JES!
Nyt täällä on yks onnellinen huippuhienojen vanssien omistaja! :)
Kun vihdoin oli kengät läydetty käytiin syömässä Burger Kingissä. Ajeltiin siinä vielä vähänaikaa Helsingissä. No, sitten kello alkokin olee jo sen verran, et kotisohva kutsu. Telkkari auki ja Vain Elämää-sarjan ensimmäisen tuotantokauden uusinnat! <3 :)
Laitetaan tähän vielä tää maanantaikin. Eli tänää oon vaa pelannu lautapelejä Eeliksen kanssa :) Nyt pitäis vielä käydä ajamas pappalla nurmikko. :)
Mukavaa viikonalkuu kaikille! :)
I-M
Siis pakko sanoo heti aluks, et on kyllä niin muun tuuria: olin siis laivalla ja katottiin sieltä meijän Eelikselle vansseja. No nehän löyty heit ja maksoki vaan 45€. No, mä olin myös vanssi hyllyllä varmaan tunnin ja tuskailin, kun ei löydy. Oli yks koko liian iso ja yks koko liian pieni, mut ei tietenkään sitä mun kokoo.. No äiti sitte sano, et tilataan netistä.
Lauantaina en si ees ehtiny netistä niitä tsiigaileen. Oltiin nimittäin pappan syntäreillä ja illalla Marika ja Paulo tuli meille grillaileen ja katottiin sitten toi uusin Sami Hedbergin dvd. Oli kyllä mukava ilta.
Sunnuntaina nukuin vähä liiankin pitkään aamulla. Oli niiiiiin laiska olo. No, aloin sitte äidin kans tutkailemaa netistä niitä vansseja... Nojoo. Makso 65€ + toimituskulut.. Enkä löytäny ees mitään kivoja. Sit päätettiin hypätä autoon ja auton nokka kohti Helsinkiä. Forumiin ja vans-liikkeeseen! Mun tuurillahan siel oli parit tosi hienot; ei kokoja mistään! Mulla alko jo usko loppumaan. No, liikkeen myyjä sano, että käykää kattomassa tosta skeittausliikkeestä, että siel on tosi usein vansseja. No käveltiin sinne-turhaan! Sepäs oliki menny kiinni klo 16!
Kierreltii jotai kenkäkauppoja, eikämistää löydy. Viiminen toivo oli enää stockmann. No sinne urheiluosastolle ja siellä oli! Ja oli muuten ihan hemmetin hienot sellaset!! JA MUN KOKOO! Kassalla meille ilmeni viel yks mukava yllätys, kun näillä kengillä oli hintaa vaan 27€!! JES!
Nyt täällä on yks onnellinen huippuhienojen vanssien omistaja! :)
Mukavaa viikonalkuu kaikille! :)
I-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)